On sadepäivä. Nimikilpailun jälkeen Naavatassuksi kastettu päiväkotimme näyttää ulospäin hiljaiselta, mutta sisällä tapahtuu paljon. Asiat ovat tärkeimmästä päästä ja touhuilu erinomaisen aktiivista.
Asiakas 1 on päivän aikana leikkinyt ja syönyt. Hän arvelee tulleensa tänään paikalle jo aamuviideltä tai sitten kahdeksalta. Asiakas 2 komppaa, mutta on lisäksi pitänyt päivän aikana hauskaa. Joka tapauksessa hän saapui aamulla yhtä aikaa aamupalakärryn kanssa. Hän ei jaksa istua, joten on pakko seistä.
Asiakas 3 on ollut todella aikaansaava ja on muun muassa leikkinyt magneeteilla sekä kotileikkiä. Lisäksi hän on itse tehnyt robotin. Tämä haastateltava on sitä mieltä, että ihmisellä pitää ehdottomasti olla korvakoru, vaikka isosiskolla ei olekaan, koska tämä ei uskalla ottaa niitä. Nyt korvissa olevat korut ovat oikeat, mutta leikkikorviksetkin käyvät. Sellaiset pitäisi olla henkilökunnallakin.
Nimittäin on tärkeää olla hieno. Kotona esimerkiksi on hyvä olla korulaatikko, josta löytyy pinneillä kiinnitettävä irtoletti. Ja itselakatut kynnet ovat must. Kotona on muuten myös vesihana, jota tarvitaan käsien pesuun.
Asiakas 4 tykkää askartelusta, rakenteluista, maalauksesta sekä ketuista ja nukkumisesta. Ja onhan myös aerobic. Olisi telinevoimistelukin, jos siellä kävisi. Taitoluistelu sen sijaan on liian kaukana. Erikseen on mainittava, että isosiskot ovat kivoja. Jos tykkää suolasta, sitä voi äidin luvalla laittaa ruokaan. Ei kuitenkaan kananmunaan, jos on sille allerginen.
Asiakas 5 ei ehdi juttutuokiolle, koska nyt pitää tehdä tarrapaloista lentokone.
Naavatassussa on kolme ryhmää, eli Vaeltajat, Etsijät ja Tutkijat. Kunnalla on toinenkin päiväkoti, vanhassa neuvolassa sijaitseva esikoulu. Lapsia on yhteensä 60-70. Yksi haastateltavistamme sanoo tietävänsä melkein kaikkien nimet, mutta ei juuri nyt muista niitä.
Toinen haastattelusessio tehdään hiukan poikkeuksellisissa olosuhteissa, sillä haastateltavat ovat pöydän alla. Sinne menee tiekin. Vieressä on vessa, joka ei kuitenkaan ole kenenkään oma, sillä se on päiväkodin.
– Ollaan täällä koko päivä, eikä meinata tulla pois. Paitsi ehkä jos haluaa mennä kotiin jos mumma tulee hakemaan, huutelee tuntemattomaksi jäänyt kaveri asemapaikoiltaan. Hänen ystävänsä on tuonut sinne auton, joka on kyllä rakennettu leikkihuoneessa. Sen talli vain on pöydän alla.
Majapaikkapöydän vieressä on jokaisella oma hylly ja kaappi. Vaatenauloissa roikkuu monta reppua. Kaapista löytyvät varavaatteet. Yksi hylly on kokonaan tyhjä. Useimpien paikalla olevien mielestä se johtuu siitä, että lapsia ei nyt vain ole tarpeeksi.
Toimittaja ryhtyy tekemään lähtöä, sillä lapset alkavat valmistautua pieneen kokoontumiseen ennen ruokailua. Siinä luetaan ruokaloru, kuunnellaan joku kirjan luku tai tehdään vaikka laululeikki.
Sitä ennen siivotaan. Siivoaminen on mukavaa ja sitä saa tehdä kotonakin. Melkein kaikki osallistuvat. Paikalle on ilmestynyt tomera henkilö, joka on tehnyt kotonaan kortinkin. Nyt hän on askarrellut minikokoisen tarralipputangon, jota hän kutsuu nimikyltiksi. Näin siksi, että siinä on tekijänsä nimi. Mutta siivota hän ei aio.
– Ei kuulu tehtäviini, koska en sekoittanutkaan. Ja sitä paitsi olen toisesta huoneesta, kuuluvat päätöksen perustelut.
Naavatassussa ulkoillaan melkein joka säällä, mutta märkä loska tai oikein kova pakkanen estävät sen. Nyt on todellinen loskakeli, joten tänään ei olla ulkona. Pihakin on ihan kuralätäkkönä.
Mutta melkein maailman parhaassa työpaikassa kuulemma ollaan. Ja niinhän se tietysti on. Asiakkailla on energiaa, jonka määrää voi vain kadehtia. He ovat aina valmiina kaikkeen.
Toimittaja poistuu hyväntuulisena.
Esko Heikkinen
Jaa tämä artikkeli somessa!
jatka lukemista
