On sadepäivä. Nimikilpailun jälkeen Naavatassuksi kastettu päiväkotimme näyttää ulospäin hiljaiselta, mutta sisällä tapahtuu paljon. Asiat ovat tärkeimmästä päästä ja touhuilu erinomaisen aktiivista.
Asiakas 1 on päivän aikana leikkinyt ja syönyt. Hän arvelee tulleensa tänään paikalle jo aamuviideltä tai sitten kahdeksalta. Asiakas 2 komppaa, mutta on lisäksi pitänyt päivän aikana hauskaa. Joka tapauksessa hän saapui aamulla yhtä aikaa aamupalakärryn kanssa. Hän ei jaksa istua, joten on pakko seistä.
Asiakas 3 on ollut todella aikaansaava ja on muun muassa leikkinyt magneeteilla sekä kotileikkiä. Lisäksi hän on itse tehnyt robotin. Tämä haastateltava on sitä mieltä, että ihmisellä pitää ehdottomasti olla korvakoru, vaikka isosiskolla ei olekaan, koska tämä ei uskalla ottaa niitä. Nyt korvissa olevat korut ovat oikeat, mutta leikkikorviksetkin käyvät. Sellaiset pitäisi olla henkilökunnallakin.
Nimittäin on tärkeää olla hieno. Kotona esimerkiksi on hyvä olla korulaatikko, josta löytyy pinneillä kiinnitettävä irtoletti. Ja itselakatut kynnet ovat must. Kotona on muuten myös vesihana, jota tarvitaan käsien pesuun.
Asiakas 4 tykkää askartelusta, rakenteluista, maalauksesta sekä ketuista ja nukkumisesta. Ja onhan myös aerobic. Olisi telinevoimistelukin, jos siellä kävisi. Taitoluistelu sen sijaan on liian kaukana. Erikseen on mainittava, että isosiskot ovat kivoja. Jos tykkää suolasta, sitä voi äidin luvalla laittaa ruokaan. Ei kuitenkaan kananmunaan, jos on sille allerginen.
Asiakas 5 ei ehdi juttutuokiolle, koska nyt pitää tehdä tarrapaloista lentokone.
Naavatassussa on kolme ryhmää, eli Vaeltajat, Etsijät ja Tutkijat. Kunnalla on toinenkin päiväkoti, vanhassa neuvolassa sijaitseva esikoulu. Lapsia on yhteensä 60-70. Yksi haastateltavistamme sanoo tietävänsä melkein kaikkien nimet, mutta ei juuri nyt muista niitä.
Toinen haastattelusessio tehdään hiukan poikkeuksellisissa olosuhteissa, sillä haastateltavat ovat pöydän alla. Sinne menee tiekin. Vieressä on vessa, joka ei kuitenkaan ole kenenkään oma, sillä se on päiväkodin.
– Ollaan täällä koko päivä, eikä meinata tulla pois. Paitsi ehkä jos haluaa mennä kotiin jos mumma tulee hakemaan, huutelee tuntemattomaksi jäänyt kaveri asemapaikoiltaan. Hänen ystävänsä on tuonut sinne auton, joka on kyllä rakennettu leikkihuoneessa. Sen talli vain on pöydän alla.
Majapaikkapöydän vieressä on jokaisella oma hylly ja kaappi. Vaatenauloissa roikkuu monta reppua. Kaapista löytyvät varavaatteet. Yksi hylly on kokonaan tyhjä. Useimpien paikalla olevien mielestä se johtuu siitä, että lapsia ei nyt vain ole tarpeeksi.
Toimittaja ryhtyy tekemään lähtöä, sillä lapset alkavat valmistautua pieneen kokoontumiseen ennen ruokailua. Siinä luetaan ruokaloru, kuunnellaan joku kirjan luku tai tehdään vaikka laululeikki.
Sitä ennen siivotaan. Siivoaminen on mukavaa ja sitä saa tehdä kotonakin. Melkein kaikki osallistuvat. Paikalle on ilmestynyt tomera henkilö, joka on tehnyt kotonaan kortinkin. Nyt hän on askarrellut minikokoisen tarralipputangon, jota hän kutsuu nimikyltiksi. Näin siksi, että siinä on tekijänsä nimi. Mutta siivota hän ei aio.
– Ei kuulu tehtäviini, koska en sekoittanutkaan. Ja sitä paitsi olen toisesta huoneesta, kuuluvat päätöksen perustelut.
Naavatassussa ulkoillaan melkein joka säällä, mutta märkä loska tai oikein kova pakkanen estävät sen. Nyt on todellinen loskakeli, joten tänään ei olla ulkona. Pihakin on ihan kuralätäkkönä.
Mutta melkein maailman parhaassa työpaikassa kuulemma ollaan. Ja niinhän se tietysti on. Asiakkailla on energiaa, jonka määrää voi vain kadehtia. He ovat aina valmiina kaikkeen.
Toimittaja poistuu hyväntuulisena.
Esko Heikkinen
Aika monen mielestä Kosken Kohauksen näyttävin yksittäinen ohjelmanumero on vanhojen autojen paraati. Viime kesänä, parin koronavuoden jälkeen, raittia kiersi lähes 200 erilaista harrasteajoneuvoa.
Mitä tai mikä on kaiken tämän taustalla? Paras vastaaja kysymykseen lienee Jari Laurila, joka on ollut mukana aivan alusta lähtien.
– Olihan meillä harrasteajoneuvoja kunnassa tietysti aiemminkin, mutta oikeastaan tapahtuman syntysanat lausui ”Piika” Vainio vuonna 2009. Hän kaipasi yleisöä kiinnostavaa rekvisiittaa Kosken Köntyksen paljastamiseen ja saman tien myös tämän kuljettamiseen Hyhkön kotiseutumuseolle.
Koskelaisseuran puheenjohtaja Piika jutteli toiveistaan Jarille ja tämän kirjoittajalle ja ensimmäiseen tapahtumaan osallistui 35 ajoneuvoa. Jarin Kleinbuss ja Eskon Fiat 1100 ovat sen jälkeen olleet tuttuja näkyjä Nuortentuvan kentällä.
– Alkuun puhuimmekin Koskelaisseuran konejaostosta. Tietenkään sellaista ei virallisesti ollut olemassakaan. Aika pian mukaan tulivat myös Juho Koskinen, Mikko Paasikivi, Matti Tanskanen, Jari Valtonen ja Mikko Virta, kaikki omilla ajoneuvoillaan.
Jari sanoo, että O.C.B. eli Koski Old Cars and Bikes oli aluksi enemmän vain huumoria. Mutta sitten tehtiin mainostarrat ja mainoslakana. Ja kun käytiin muiden paikkakuntien harrasteajoneuvotapahtumissa, Kohaustapahtumakin alkoi vetää yhä enemmän väkeä.
– OCB ei edelleenkään ole mitään muuta kuin epävirallinen harrastajaoporukka, jolla ei ole sääntöjä eikä mitään muutakaan viralliseen yhdistykseen viittaavaa. Yhteistä on mielenkiinto vanhoja kulkupelejä kohtaan. Kohaus on pääjuttumme, mutta olemme me tässä lähialueilla tehneet muutaman cruisinginkin.
Toiminta on rahoitettu ihan vain omista kukkaroista. Viime kesänä tilanne vähän muuttui, kun Kosken kunta tarjosi kaikille Kohaukseen tulleille harrasteajoneuvokuljettajille pullakahvit. Sama jatkuu tulevan suven tapahtumassa.
– Ei tämä meidän juttu tästä varmaan juuri mihinkään muutu. Jokainen meistä tekee sitä mitä parhaiten osaa ja hommat otetaan aika rennosti. Ensi kesänä tosin aiomme panostaa vähän enemmän autokuntien opastamiseen keskustaa kierrettäessä, sillä viime kerralla osa näistä ”eksyi” ja autoja seikkailu keskustassa siellä täällä. Mutta eipä silti, ei meidän tapahtumamme häpeä yhtään alueen muiden vastaavien kokoontumisen rinnalla, Jari hymähtää.
– Eipä 15 vuotta sitten käynyt pienessä mielessäkään, että joskus puhuttaisiin 200 ajoneuvon kokoontumisesta. Jotenkin tämä juttu on vain kasvanut kuin itsestään.
Esko Heikkinen
Kunnan keskusta ilman huoltoaseman baaria olisi kuin talo ilman asukkaita. Eli autio ja henkisesti tyhjä. Missä silloin muodostettaisiin mielipiteet ja kuultaisiin parhaat jutut?Koskella asiasta ottaa vastuun SEO:n baarin pyöreä pöytä kanta-asiakkaineen. He ovat istuneet paikoillaan varsin säännöllisesti siitä asti, kun Aila Lepistö avasi paikan 1998.
Kantajengin kantahahmo Erik Mikkola sanoo, että vakituista väkeä on kymmenkunta. Pyöreään pöytään mahtuu seitsemän tuolia, mutta nyt käytössä ovat vain Erikin ja Nurmin Timon istuimet. Koska tyhjää tilaa on, miehiä voi jututtaa Saarisen Heikin pallilta.
– Täällä on aika paljon erilaisia mielipiteitä. Niitä saa esittää vapaasti, mutta sitten myös kestettävä toisten naljailua ja päinvastaisia ajatuksia. Tai oikeastaan se on sitä v-kirjaimella alkavaa. Jokaiselle auotaan päätä tasapuolisesti. Jos siitä ottaa nokkaansa, ei tänne kannata tulla, ”Eerikki” pohtii.
Timo puolestaan vakuuttaa, että keskusteluaiheiden kirjo on laaja. Viime aikoina puhetta on riittänyt ainakin Ukrainan sodasta.
– Ylipäätään se on niin, että viralliset päätökset tehdään kunnanvirastossa, firmoissa ja yhdistyksissä. Mutta täällä ne arvioidaan ja kommentoidaan. Jos asianomistaja sattuu paikalle, hänen on hyväksyttävä pyöreän pöydän pohdinnoista mahdollisesti aiheutuvat kolhut.
Baarissa ei ole nimettyjä paikkoja Mutta vakioasiakas saattaa poistua nopeasti, jos ei saa istua omalla paikallaan. Naisia ei kantajengiin kuulu. Se kuulemma rajoittaa naisten asiointia yleisemminkin, ”kun SEO:n äijät kattelee”.Kaikesta tästä huolimatta SEO:n parlamentti vaikuttaa leppoisalta. Eerikkikin on vaihtanut Reinot muodikkaampiin jalkineisiin. Monen vuoden koekäytön jälkeen hän tuli siihen tulokseen, että ne eivät ehkä sittenkään ole parhaat jalkaan, ja ovat sitä paitsi talvella varsin liukkaat.
Punnittua puhetta. Kuten parlamentin kaikki muukin keskustelu. Ja kiire ei paina. Ottaahan se aikaa, huolellisen mielipiteen muodostaminen ja sen puolustaminen. Sekä tietenkin kaverin mielipiteen kyseenalaistaminen.
Esko Heikkinen
Tulevia näyttelyitä
30.4. – 21.5. Budapestin Taideakatemian taiteilijoiden näyttely
- avoinna sunnuntaisin klo 12.00 – 15.00
28.5. – 25.6. ”Menneet vuodet, tulevat taiteet”
- Aila ja Tara Rantasen näyttely
- avoinna su 28.5. ja 4.6. klo 12.00 – 15.00
- viikoilla 23, 24, 25 avoinna joka päivä, paitsi maanantaisin suljettu
- myös juhannuspäivänä suljettu
Kun käy syömässä kebabin tai pizzan Kosken Tähdessä, on yleensä tyytyväinen. Ruoka on hyvää ja palvelu nopeaa ja ystävällistä. Kauppiaan aksentti kertoo, että jostakin vähän kauempaa on Koskelle tultu.
Kosken Tähden omistaja Suleyman Sönmez on kotoisin Turkin Alanyasta, jossa hänen mukaansa on ”selvästi enemmän suomalaisia kuin täällä turkkilaisia”. Suomeen Suleyman tuli 22 vuotta sitten ja on lähes koko sen ajan pyörittänyt yrittäjänä ruokaravintoloita, mm. Rovaniemellä ja aivan Helsingin ydinkeskustan Forumissa.
– Huomasin jostakin, että tämä paikka oli myytävänä ja ostin liiketoiminnan heinäkuussa 2015. Tein paikkaan isohkon remontin ja siitä asti on pyöritty Kosken Tähdessä melkein joka päivä. Minulla on yksi työntekijä, mutta pidän itse lomaa oikeastaan vain juhannuksena ja jouluna.
Suleyman asuu Tammelassa ja hänellä on suomalaisen vaimon kanssa yksi lapsi. Koskea hän kehuu mukavaksi paikaksi yrittää.
– Ihmiset ovat ystävällisiä ja olen muutenkin erittäin tyytyväinen Koskeen ja koskelaisiin. Olen viihtynyt täällä todella hyvin ja tukenut mm. paikallisen urheiluseuran toimintaa. Jos paikka ei olisi niin mukava, en varmasti olisi toiminut täällä näin pitkään.
Ravintoloitsija kertoo, että Kosken Tähdellä on paljon paikallisia kanta-asiakkaita. Yllättävämpää on, että heitä löytyy myös lähipaikkakunnilta, kuten Marttilasta, Somerolta ja Mellilästä.
– Minulle on useammankin kerran sanottu, että tämä on alueen ykköspaikka pizzoissa ja kebabeissa. Kebab on turkkilainen perinneruoka, joten ainakin se meidän tietysti pitääkin osata.
Ruokalistalla on pizzojen ja kebabien ohella myös esimerkiksi leikkeitä ja erilaisia burgereita. Suleyman on erityisen ylpeä siitä, että raaka-aineista 90 prosenttia on kotimaisia. Esimerkiksi tonnikalaa tai katkarapuja ei Suomesta kuitenkaan saa.
– Turkkilaiset ovat kovia yrittämään ja tekemään töitä. Heitä ei Suomessakaan juurikaan ole työttömänä. Minullakin on kaikki oikein hyvin, mutta koko ajan pitää miettiä, mitä muuta voisi tehdä. Esimerkiksi ulkoterassi tässä samassa yhteydessä olisi aika kiva, hyväntuulinen yrittäjä pohtii.
Esko Heikkinen
RAVINTOLA-PIZZERIA KOSKEN TÄHTI
Pappilantie 2, Koski TI
P. 02 484 1863Lonas arkisin 10:30-14:00
Avoinna
ma-to 10:30 – 21:00
pe 10:30 – 24:00, la 11:00 – 24:00
su 12:00 – 21:00
Kosken Tl kunnan verkkosivuja on uudistettu. Uudet sivut löytyvät vanhasta osoitteesta www.koski.fi, mutta etusivulta lähtien näkymä on kokonaan muuttunut. Kunnan asukkaita palveleva informaatio löytyy sivuilta edelleen, mutta uutta on matkailijat tervetulleeksi toivottava Visit Koski -palvelu.
Sivut on toteutettu paikallisin voimin mainostoimisto Summit Median ja kunnan työntekijöiden yhteistyönä. Uusien asukkaiden hankinta näkyy tavoitteena taustalla, mutta vähintään yhtä paljon on panostettu kunnan strategiassakin esiin nousevaan kuntalaisten hyvinvointiin.
– Minä puhuisin vanhan sivustomme modernisoinnista. Uusilla sivuilla oikeasti uutta on Visit Koski -osuus, mutta vanhat sivut ja tonttitarjonta löytyvät edelleen helposti. Olemme pyrkineet käyttäjäystävällisyyteen ja houkuttelevuuteen. Ainakin minun mielestäni voimme puhua selkeästä parannuksesta, kunnanjohtaja Henri Partanen arvioi.
Sivuston graafisesta ilmeestä vastannut Summit Median Laura Ketola korostaa asioiden aikaisempaa selkeämpää esittämistä.
– Koskella on paljon nähtävää ja koettavaa, mistä varsinkaan ensimmäistä kertaa kunnan sivuille tulevat henkilöt eivät tiedä mitään. Heidät haluamme toivottaa tervetulleiksi. Vanhoilta sivuilta lähtee uudistuksen myötä paljon asioita pois ja uskon kovasti, että sen myötä asiat löytyvät aikaisempaa helpommin ja sivuja on myös mukavampi käyttää. Tämä työ tosin on edelleen osin kesken.
Ketola toteaa, että modernissa maailmassa asiat muuttuvat koko ajan. Esimerkiksi vuodenvaihteen sote-uudistuksen myötä aikaisemmin kuntien vastuulla olleita asioita siirtyi uusien hyvinvointialueiden hoidettaviksi. Tämä vaikuttaa myös viestintään.
– Kunnan sivut uudistettiin edellisen kerran yli viisi vuotta sitten. Se on tällä alalla pitkä aika, joten päivitys oli perusteltu. Ja kun kunnan markkinointia uudistetaan muutenkin, sivujen modernisointi sopii samaan yhteyteen mainiosti.
Kunnanjohtajia on Kosken historiassa ollut vain neljä, järjestyksessä Aimo Suikkanen, Jari Kesäniemi, Jukka Matilainen ja Henri Partanen. Nykyinen viranhaltija Partanen on istunut pallillaan puolisentoista vuotta.
Ihan varmasti joku on joskus miettinyt, mitä kunnanjohtaja päivittäin tekee. Se selviää, kun asiaa kysyy. Henri Partanen toteaa alkuun, että niin kunnanjohtajan kuin kaikkien muidenkin johtajien työ on muuttunut monipaikkaiseksi. Kahta samanlaista päivää ei siis ole. Esimerkiksi kelpaa siis mikä tahansa päivä. Sovitaan, että se on tänään.
Kunnanjohtaja on herännyt – kuten yleensäkin – aamulla kuudelta ja lukenut päivän uutiset. Koska sähköpostin selaaminen sujuu samassa yhteydessä kätevästi, hän on tehnyt senkin. Viimeistään iltamyöhällä on sitten toisen sähköpostikierroksen vuoro, etenkin jos päivä on mennyt kokouksissa.
Nykyään on erilaisia mahdollisuuksia tehdä toimistotöitä. Niinpä kunnanjohtaja voi osallistua etäkokoukseen kodistaan tai työhuoneestaan tai lähteä autoilemaan kohti ympäryskuntia. Kokouksia on esimerkiksi Loimaalla, Turussa ja Forssassa. Tänään Partanen käy etäkokouksia työhuoneestaan, ainakin iltapäivän.
Monella ihmisellä on päivän mittaan asiaa kunnanjohtajalle. Aamupäivä on kulunut pienemmissä kohtaamisissa tai puhelimeen puhuessa. Työhuoneessa on erilaisissa asioissa piipahtanut niin kunnan työntekijöitä kuin kuntalaisiakin. Pikkupalaverien ohella sopimusasioita, hallinnollisia päätöksiä ja esimiestyötä tehdään toimistolla koko ajan.
Kunnanjohtajalla on säännöllisesti myös isompia kirjoitustöitä. Ne hän tekee joko aikaisin aamulla tai työpäivän päätteeksi illalla. Ei ole ollenkaan tavatonta, että läppäri paukahtaa kiinni kello 22 illalla. Tasaisin väliajoin saattaa samoihin aikoihin paukahtaa kodin ulko-ovikin, sisääntulon merkiksi. Monet tapaamiset kun päättyvät vasta myöhemmin illalla.
Kunnanjohtaja piti pyynnöstä ihan tilastoa päivän kulusta: puheluita oli 21, saapuneita sähköposteja 52 ja lähteneitä 21. Palavereja oli neljä ja kokouksia yksi. Se alkoi klo 18.00.Kokoukset vievät aikaa. Varsinaisen istumisen lisäksi niitä on myös valmisteltava, niistä on raportoitava ja ne aiheuttavat jatkotoimenpiteitä. Kosken kunnanjohtajalle vuosi 2022 tarkoitti läsnäoloa 53 kokouksessa, siis oman kunnan sisällä. Niistä 28:aan hän valmisteli vuoden aikana kokouspykäliä yhteensä 336.
Tähän päälle tulevat vielä etäkokoukset, kuntajohtajien kokoukset, seminaarit, erilaiset tapaamiset sekä puheet ja juhlatilaisuudet. Unohtamatta keskusteluja SEO:n pyöreän pöydän kanssa.
Kunnanjohtaja on enemmän tai vähemmän töissä koko ajan. Vähintään hän miettii. Nojaa aikaisempaan kokemukseensa ja pohtii, kuinka asioita tulisi ja voisi kehittää tai parantaa. Tänään ajatuksissa on ollut kunnantalon sisäänkäynti, jonka arkkitehtuuri on aika kummallinen.
– Aika monissa paikoissa ulko-oven jälkeen kohtaa ensimmäiseksi jonkinlaisen vastaanottotiskin. Mutta meilläpä törmää portaisiin. Homma ei oikein toimi sen paremmin esteettömyyden kuin asiakaspalvelunkaan näkökulmasta. Tälle asialle pitäisi tehdä jotakin, Partanen pohtii haastattelua antaessaan. Ja jatkaa tätä työpäiväänsä. Joka huomenna onkin taas jotakin muuta.
Esko Heikkinen
Kosken kunnan alueella sijaitseva Liipolan järvi on noin 5 km päässä keskustasta.
Järven rannalla on muutama kesämökki ja kahden maatilan päärakennukset. Toisessa päässä järveä on uimaranta, pukukopit, saunarakennus, jossa on sauna ja takkatupa, rantalentiskenttä ja grillauspaikka penkkeineen ja pöytineen. Saunaa uusittiin vuoden 2022 uintikauden jälkeen ja WC rakennettiin vuonna 2021.
Kesäisin sauna lämpiää viikonloppuisin. Talviaikaan sauna on lämmin kaksi kertaa viikossa, sunnuntaisin ja keskiviikkoisin.
Talviuinti on tullut kovin suosituksi näinä päivinä joka puolella maata, niin myös Koskella. Vaikka onhan täällä kyllä talvisin ollut kävijöitä runsaasti silloinkin, kun talviuinti ei vielä ollut muoti-ilmiö.
Kylmäuinnin terveysvaikutuksista alkaa olla kokemusperäisten vaikutusten lisäksi tutkimusperäistäkin tietoa. Sanomattoman hyvää oloa, joka siitä tulee, ei tarvitse tutkia. Sen tuntee ilman sen suurempia tutkimuksia. Avantoa pidetään läpi talven auki uppopumpuin.
Vähäisempänä vaikutuksena hyvää oloon en voi olla mainitsematta Liipolanjärven saunaa. Saunassa on kaksi kohtalaisen kokoista kiuasta, jotka antavat makoisat löylyt suuremmallekin porukalle. Lauteille mahtuu vaivatta kymmenen saunojaa. Laskin muistinvaraisesti, kuinka monessa saunassa olen elämäni aikana kylpenyt. Lakkasin laskemasta kolmenkymmenen kohdalla. Näihin verrattuna löylyn laatu tässä saunassa on huippuluokkaa. Joskus saattaa tulla tilanteita, jolloin lauteilla on ruuhkaa ja ovet käyvät tiuhaan. Silloin kiukaiden teho joutuu koetukselle, mutta se ei ainakaan talviuinnin aikaan paljoa haittaa, koska silloin mieltä lämmittää hyväntuulinen rupattelu. Eikä asiapitoinen sananvaihtokaan ole kokonaan poissa lauteilta. Mieleeni muistuu se, kun olin kohtalaisen uusi koskelainen. Naapuri sai houkuteltua minut mukaan talviuintiporukkaan. Siihen aikaan oli talomme remontti vielä osittain kesken. Useammin kuin kerran, sain saunanlauteilla istuksiessa neuvoja ja apua remonttiasioissa. Jos jotain ei siellä tiedetty, tiedettiin joku, joka tietää. Useammin kuin kerran olemme vaimoni kanssa saaneet lausua sanat: ”Kyllä maalla on mukavaa”.
Tänään on lauantai. Huomenna sunnuntai, avantouintipäivä!
Esa Mäkelä
Muutimme perheeni kanssa Koskelle neljä vuotta sitten ja minua jännitti. Jännitti se, miten sopeudumme, kaipaammeko ystäviä ja läheisiä, pääsemmekö osaksi tätä yhteisöä, löydämmekö töitä ja lapset kavereita – moni asia askarrutti. Kuitenkin voitti tunne siitä, että täällä on sitä mitä kaipaamme: aikaa, tilaa, turvallisuutta, luonnon läheisyys, palvelut lähellä ja mukavat ihmiset. Tämä tunne osui oikeaan ja meidät otettiin avosylin vastaan, työpaikka järjestyi, lapset löysivät kavereita ja harrastuksia, meillä oli aikaa liikkua luonnossa koko perheen voimin ja kaikki se maaseudun mutkaton elämä avautui hyvin nopeasti.
Täällä kotona – Koskella meillä on se elämä, josta kaupungissa haaveillaan. Meillä on enemmän aikaa, omat pihat ja luonto heti siinä, kun oven avaat. Meillä on edulliset ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet ja ihanat päiväkodin tädit, jotka ottavat avosylin vastaan lapsemme joka aamu. Meillä on tutut ja turvalliset aikuiset koulussa ja vapaa-ajalla, aina tunne, että joku huolehtii ja katsoo lastemme perään. Lisäksi meillä on iso joukko vapaaehtoisia, jotka ovat valmiita auttamaan naapuria, järjestämään tapahtumia ja ohjaamaan viikosta toiseen nuorten harrasteryhmiä – meillä on välittämistä! Kiitos Koski ja koskelaiset ihmiset kun otatte meidät muuttajat vastaan ja jaatte sitä hyvää, joka täällä on lähes käsinkosketeltavaa. Koskella on reilusti enemmän tunnetta!
Katri Honkala, Kosken Tl kunnan hyvinvointikoordinaattori
Elämän makuista elämää -palstalla kerrotaan koskelaisten ihmiset elämästä ja artikkeli ilmestyy kuntatiedotteessa myös jatkossa.
Lions Clubin loppiaistulet hulmusivat Kosken Tl Nuortentuvalla pe 6.1.2023 klo 18 alkaen. Johanna Oras juonsi tilaisuuden, jätkänkynttilät syttyivät klo 18.00, paikalla oli myös rakovalkeat, grillimakkaraa ja kuumaa mehua.
