ethelpalomaki

1.6. vietettiin Koskella jo kolmatta kertaa omaishoitajien hyvinvointipäivää Yhdistystalolla. Mukaan oli kutsuttu kaikki yli 65-vuotiaat omaishoitajat, joita tällä hetkellä Koskella on jopa 20. Mukaan hyvinvointipäivään ilmoittautui kahdeksan omaishoitajaa. Hyvinvointipäivä koostui alkutervehdyksistä ihaniin hemmotteluhoitoihin. Ensin oli yhteinen rentoutusvenyttely, jonka ohjasi kunnan ryhmäliikunnan ohjaaja Helena Sorvari. Tämän jälkeen alkoi hyvinvointipajat, joissa kaikki vierailivat vuorollaan. Oli terveystarkastukset, hierontaa, käsi- ja jalkahoitoja sekä keskustelua omista voimavaroista ja jaksamisesta. Mukana päivän toteutuksessa olivat Loimaan Seudun Omaiset ja Läheiset ry., seurakunta ja Varha sekä tapahtuman pääjärjestäjä Kosken Tl kunta. Paikallisia yrityksiä tapahtuman järjestämisessä oli Harmonic, Kosken Hierontapalvelu, Hierontastudio Taika sekä tarjoiluista vastasi ravintola Kara. Myös vapaaehtoisia oli mukana auttamassa tapahtuman toteutuksessa.

Omaishoitajuutta koskeva keskustelu on julkisuudessa painottunut kovin negatiivissävytteiseksi. Media nostaa esiin omaishoitajuuden tunnusmerkkeinä muun muassa olemattoman hoitopalkkion, ympärivuorokautisen sitoutumisen ja omasta elämästä luopumisen. -On totta, että omaishoitajuuden arvostus ei yhteiskunnan taholta ole oikein mitoitettu, ja tältä saralta löytyy valtavasti korjattavaa. Tämä ei missään nimessä kuitenkaan ole koko kuva omaishoitajuudesta, vaan siihen mahtuu myös valtavasti rakkautta, läheisyyttä sekä onnen- ja ilonhetkiä, toteaa Loimaan Seudun Omaiset ja Läheiset ry. toiminnanjohtaja Tiina Haapanen. Lisäksi hän muistuttaa, että teemme yhdistyksestä myös kotikäyntejä.

Omaishoitajien asioista Koskella vastaa Varsinais-Suomen keskitetty ikääntyneiden asiakasohjaus numerosta 02 262 6164 (ma–pe 9–15).

Omaishoitajien asioissa voit olla yhteydessä myös Loimaan Seudun Omaiset ja Läheiset ry.

Toiminnanjohtaja Tiina Haapanen p. 044 9747 883  tai  s.posti: tiinaleppamaki.omaisoiva@gmail.com

Omaistoiminnan ohjaaja Outi Järvelä p. 044 9863 458 tai s.posti: outijarvela.omaisoiva@gmail.com

Kosken Kohaus on paikallisten yrittäjien ja yhdistysten järjestämä vuosittainen tapahtuma, joka tarjoaa viihdettä ja aktiviteetteja kaiken ikäisille kävijöilleen. Kohauksessa pääsee nauttimaan monipuolisesta ohjelmasta, kuten musiikista, esityksistä, markkinoista ja erilaisista kilpailuista. Tapahtuma on erinomainen tilaisuus tutustua Kosken kunnan kulttuuriin ja paikallisiin yrittäjiin. Kosken Kohaus on todellinen kesätapahtumien helmi, joka vetää vuosittain runsaasti osallistujia ympäri Suomen.

Kohausta vietetään tänä vuonna 24.7.-31.7.

Silloin Kosken suurin kesätapahtuma tuo jälleen kerran paljon ohjelmaa ja tekemistä koko perheelle.
Perinteisen harrasteautokulkueen ja ongintakisan lisäksi on luvassa huippuesiintyjiä, Pin-Up Petrolsin muotinäytöstä, takakonttikirppistä, torimyyntiä ja paljon muuta. Lapsille on järjestetty taikanäytöksiä ja leikkimään pääsee pallomereen tai pomppulinnaan.
Lavalle nuosee muun muassa KARA:ssa Käärijä ja päälavalla Cyan Kicks.
Kohauksessa nähdään!

Haluamme näyttää miten Koskella osataan bilettää.
Haastamme kaikki opettelemaan Cha Cha Cha- biisin tanssin, joka tanssitaan kohausperjantaina Koskella Käärijän tahdissa!

Honkapirtin Piha Kranintiellä aloittaa kesäkahvilatoiminnan majoituksen oheen. Kahvila on avoinna pariskunnan ollessa kotona. ”Pääsääntöisesti pyrimme olemaan auki tiistaista lauantaihin”, Tiinu Uuttu kertoo. ”Avajaisia vietämme 18.5. klo 12-16. Silloin voi nauttia munkkikahvit kolmella eurolla ja tutustua Honkapirtin Pihan puutarhaan ja majoitustoimintaan.”
Tarjolla myös vegaanisia leivonnaisia.
Lämpimästi tervetuloa!

Remontin tähtäimessä on ollut saada kaksi päätyhuonetta kuntoon. Viimevuoden puolella oikaisimme ulospäin pullistuneen ulkoseinän, purimme lattian ja kaavimme maata niin paljon lattian alta, että saimme poistettua sienen valtaaman maa-aineksen.
Talvi tuli ja meni ja keväällä ammattiapumme Kalle saatiin paikalle tekemään lattian kannattimet ja vasat.  Eristeeksi laitoimme osittain ekovillaa, osittain Piikan toimittamaa kutteripurua. Ekovillaa saimme Rantasen Heikiltäkin, mutta sen tulemme käyttämään seinien eristykseen kun siihen asti pääsemme.
Lattialankkujen asentamisessa oli aluksi pientä ongelmaa, mutta kun talkooväki rikastui osaavilla ihmisillä, niin nyt toisen huoneen lattia saatu valmiiksi. Kaiken puutavaran tähän pisteeseen asti olemme saaneet lahjoituksina.
Käykäähän kurkkaamassa talkootyön tuloksia, kun kesänäyttely avataan.

Koskella pyörähtää käyntiin kesäkuun 2023 alussa Kesätori maanantai-iltaisin klo 17–19. Idean takana on Tiina Salmi, joka on osallistunut aktiivisesti lähikuntien vastaaville lähituottajatoreille. -Kosken Kesätorille saa tulla maksutta myymään omia tuotteitaan, iloitsee Tiina Salmi.

Idea iltatorista lähti liikkeelle siitä, ettei moni ehdi päivisin torille töiden vuoksi. -Ja jotain keskustaa elävöittävää olisi myös kiva saada kesäksi, visio Tiina. Lisäksi tori mahdollistaa yksinyrittäjille myyntipaikan ja tuo samalla alueen lähituottajat paremmin esille. Ympäristökunnissa onkin jo lähdetty vastaavia toreja pitämään ja niistä Tiinalla onkin hyviä kokemuksia.

-Kosken Kesätori on tarkoitettu ihan kaikille ja tarjonta on varmasti vaihtuvaa, koska ennakkoon ei tarvitse ilmoittautua ja myyjät voivat vaihtua kerrasta toiseen, Tiina kertoo. Myös kirppismyyjiä toivotaan mukaan ja toivetta kirppistoiminnasta on Koskella ollutkin jo pitkään. Mukaan on jo nyt kertonut lähtevänsä liuta yrittäjiä ja tulossa on mm. vohvelikahvila, eri tuotemyyjiä, käsitöitä, koruja, leivonnaisia, lähituottajien ruokaa ja paljon muuta.  – Voihan se olla, että torille muodostuu vakiomyyjät, jos vaan asiakkaita piisaa, pohdiskelee Salmi. Mutta kaikki voivat tulla vaikka vaan kerran kokeilemaan, omat pöydät ja muut myyntirekit on kuitenkin oltava. Tilaa Kosken Torin ympärillä kyllä piisaa, joten mukaan mahtuu kaikki halukkaat ja tarvittaessa voidaan hyödyntää myös alueen nurmikkoa sekä parkkipaikkoja. Myös muutamat paikalliset yhdistykset ovat pohtineet ohjelmaa esim. lapsille torin yhteyteen. Tiina toivoo iltatoreista rentoa ja mukavaa yhdessäoloa.

-Se miksi lähituottajat ovat nyt niin pop, voi johtua siitä, että isot ketjut valtaavat markkinoita ja pienten tuottajien on vaikea saada omia tuotteitaan myyntiin isoihin ketjuihin ja tuottajien omat katteet jäävät kovin pieniksi, pohdiskelee Salmi. Myös ruoan tuoreus ja tuotteiden alkuperä ovat kuluttajille tärkeitä. Lisäksi se, että tuotantoketjut tunnetaan ja raaka-aineet ovat lähtökohtaisesti kotimaisia ovat tärkeitä seikkoja. Myös Kosken kunta on mukana tukemassa Kesätorin toteutuksessa ja antaa mm. maksutta myyntipaikat ja torikojut myyjien vapaaseen käyttöön. Lisäksi apua torin mainontaan on tullut Kunnan puolelta.

Tervetuloa myymään sekä ostoksille kesä- ja heinäkuu maantaisin klo 17–19 Kosken Kesätorille. Osoite on Hämeentie 20.

Koulu on kunnan sydän. Ja koulun tekevät opettajat ja oppilaat. Eli koulu on työpaikka siinä missä kaikki muutkin. Sielläkin saadaan hyviä työkavereita ja sieltäkin jäädään eläkkeelle. Niin Kosken yläasteelta ja lukiostakin.

Kosken koulun entiset opettajat ovat niin hyviä ystäviä keskenään, että he tapaavat toisiaan vielä eläkepäivilläkin. Kokoontumisien ”moottorina” toimii nyttemmin forssalaistunut Ritva Eerola, joka aloitti yhteydenpidon Hilkka Mannin ja Evi Kosken kanssa jo viime vuosituhannen puolella Turussa.

– Ehdotin muille, että tehdään tästä oikein säännöllinen kokoontuminen ja kutsutaan kaikki eläköityneet ja eläköityvät kollegat mukaan. Aluksi teimme ihan tapaamispöytäkirjojakin ja kokoonnuimme ravintola Juliniassa, jossa entinen oppilaamme oli keittiömestarina. Kävimme Turussa myös erilaisissa taidetapahtumissa.

Jonkin ajan kuluttua väki päätti kokeilla muitakin paikkoja. Turusta löytyi hyvinkin parikymmentä kokoontumistilaa ja sen lisäksi opettajaporukka vieraili ainakin Marttilassa, Loimaalla, Salossa, Kaarinassa, Somerolla, Naantalissa ja Liedossa. Lopulta vierailukohteita kertyi yhteensä 49.

– Meillä oli kaksi vaatimusta, eli että ruoka on hyvää ja että saamme oman kabinetin, jossa voimme rauhassa jutella.

Kerran väki vieraili vanhalla työpaikallaankin.

– Koko Koulukeskus oli kokenut melkoisen muodonmuutoksen, kun 2000-luvun alussa oli koko vanha koulu saneerattu ja siihen oli tehty suuri laajennusosa.  Saimme nauttia hyvää koululounasta nykyaikaisessa ruokalassa, ja uudistuneessa opettajainhuoneessa oli mukava kahvitella nykyisten opettajien kanssa, Ritva muistelee.

Seuraava kehitysaskel oli ”kaikille keskeisen vakiopaikan” etsiminen. Sellainen löytyi Mellilän asemalta, jossa monelle koskelaisellekin tuttu Hilkka Palomäki pitää Mellilän Lounaspaikka ja Pitopalvelu -nimistä yritystään.

– Se on suorastaan ihmeellisen hyvä ruokapaikka, jossa olemme viihtyneet jo aika pitkään, Ritva kehuu.

Opettajaporukka kokoontuu säännöllisesti noin kahdeksan kertaa vuodessa, mutta ei kesäisin. Mitään teemaa ei tapaamisille ole, vaan ex-kollegat kokoontuvat vain syömään ja rentoutumaan ystävien kesken.

– Nykykoulusta saatamme joskus puhua, laulamme ja pidämme tietokilpailuja. Ja siitä tietenkin jutellaan, jos joku on tavannut jonkun entisen oppilaan. Pari kolme tuntia siinä yleensä vierähtää.

Tämän kirjoittaja vieraili opettajien lounaspaikassa Mellilässä. Puheensorina oli iloista ja olipa paikalla muutamia omiakin opettajia, vaikka kouluvuoteni osuivat pääosin 1970-luvulle. Koskella asuvat opettajat olivat tuttuja, mutta osuipa joukkoon ihan outojakin kasvoja. Erikseen on mainittava osanottajakunnan ikähaitari: nuorin eläkeläisistä on 65-vuotias ja kokeneimmalla vuosimittari näyttää jo lukua 92.

Leppoisasti tuntui tarina kulkevan. Ja yllätyksiäkin kohdattiin. Vanha ruotsinopettajani Leena Mäki kertoi, että ei osaa mainittua kieltä enää ollenkaan, koska ei sitä enää käytä. Överraskande! Ja koska Kivelän Erkki oli paikalla, pääsimme sopimaan jutun teosta Kosken Kaiun historiakirjaan. Aiheena tietenkin hiihtokilpailujen tietokonepohjainen ajanotto, jossa Koskella aikanaan kuljettiin ihan kehityksen etulinjassa.

Enpä usko, että opettajat pahastuvat, vaikka joku muukin entinen oppilas ryntäisi joskus heidän lounastilaisuuteensa. Sen verran ystävällisiltä vaikuttivat.

Pöydän ääressä kokoontuivat tällä kertaa
Ritva Eerola, Tellervo Pakkanen, Marjatta Aakkula, Margit Välikangas, Leena Tirkkonen, Merja-Liisa Kärki, Mirja Rautavuori-Lehtinen, Tuttu Hällfors, Raili Laine, Erkki Kivelä, Leena Mäki ja Kaarina Marttila 

Koskella ollaan pääsääntöisesti koskelaisia, mutta isommissa asioissa on tehtävä seutukunnallista yhteistyötä. Marttila on kumppanina luonnollinen ja opetus- ja terveyssektoreille on katseltu myös Loimaan ja Turun suuntaan. Unohtamatta tietenkään Auranmaata, josta meitä muistuttaa ainakin Viikkolehti.

Seurakunnan asioissa käänteet ovat viime vuosina olleet nopeita ja osin jopa yllätyksellisiä. Seurakuntaa on vaihdettu pienen ajan sisällä kahdesti. Molemmista liitoksista riviseurakuntalaiset kuulivat pääsääntöisesti vasta valmistelujen oltua jo pitkällä.

Kuinka tässä näin pääsi käymään? Vastauksia lienee monia, mutta yhden tarjoilee oman kunnan mies Kalle Mikkola, joka on vaikuttanut seurakuntien luottamushallinnoissa jo hyvinkin 20 vuotta. Parhaillaankin hän istuu Salon seurakunnan kirkkoneuvostossa (eli hallituksessa) ja myös kirkkovaltuustossa.

Kalle selittää, että ensimmäinen liitos eli neljä vuotta (2019-2022) toiminnassa ollut Martinkosken seurakunta ei tullut sen paremmin seurakunnan viranhaltijoille kuin luottamusjohdollekaan yllätyksenä.

– Tuomiokapituli kävi kanssamme keskusteluja ja totesi asian, jonka jo tiesimmekin. Eli että haasteita on ja tulee, koska olemme liian pieni. Marttilan seurakunta sai samaa viestiä ja aika äkkiä kävi ilmi, että tilanteet naapurikunnissa oli aika identtisiä.

Niiltä pohjilta syntyi Martinkosken seurakunta – lopulta aika nopeasti. Siinä vaiheessa ainakaan kaikki seurakuntalaiset eivät ollenkaan tienneet, että sen elinajanodote arvioitiin jo syntymähetkellä aika lyhyeksi, mutta ei yhden valtuustokauden mittaiseksi. Kokohaasteita kun riitti yhdistymisestä huolimatta edelleen.

– Tuomiokapituli kertoi meille aika selväsanaisesti jo Martinkosken ensimmäisen toimintavuoden tarkastelussa, että olette edelleen liian pieni ja että johonkin isompaan olisi liityttävä. Sinänsä tämän ultimaatumin takana oli selvät talousluvut ja etenkin ennusteet. Tulot ovat pysyneet viimeiset 20 vuotta koko lailla samana, mutta perusinflaation myötä kulut ovat kuitenkin pikkuhiljaa nousseet. Lisäksi väestörakenne kertoo, että maksajapohja on kapenemassa aika rajustikin. Se ei ehkä näy vielä, mutta 10-20 vuoden kuluttua kyllä varmasti.

Tämän prosessin ja arvion pohjalta Martinkoski liitettiin Salon seurakunta, mihin siis kuulumme nyt. Osa seurakuntalaisista saattoi tässä yhteydessä kokea, että hommat tehtiin vähän kuin salaa. Mikkola jakaa heille ymmärtämystä.

– Kyllä me voimme jälkiarvioinnissa sanoa, että varsinkin tässä viimeisessä liitoksessa etukäteisviestinnässä olisi ollut paljon petrattavaa. Nyt asiaan tuli salailun makua, vaikka pohjimmiltaan siitä ei ollut kyse. Kirkon hallintomalli ei vain oikein tue modernia avointa viestintää. Ainakaan oppi suomalaisten johtamisesta edestä ei aina oikein toimi.

Toisaalta Mikkola ymmärtää myös seurakunnan viranhaltijoita, jotka ovat ”puun ja kuoren välissä suhteessa omaan seurakuntaan ja tuomiokapituliin”. Toimintamahdollisuudet ovat usein aika rajatut.

Mutta ei se nyt pelkkää huonoakaan ole. Kalle on vakuuttunut, että asiat menevät nyt aiempaa paremmin, sillä Salossa ollaan oikeasti kiinnostuneita vanhoista martinkoskelaisista.

– Nyt vain osallistumaan seurakunnan toimintoihin ja palauttamaan tilanne pandemiaa edeltävään aikaan, sillä sellaisia palveluja ei ylläpidetä, joita ei käytetä.

Pienen kunnan hyvinvointia voi päätellä monesta asiasta. Koulu on yksi menestystekijä, mutta melkein samalle viivalle voi asettaa myös apteekin. Apteekit saavat miltei poikkeuksetta palautetta hyvästä asiakaspalvelusta. Palvelu on yleensä niin tasalaatuista, että edes apteekkarin vaihtumista ei huomaa.

Näin on käynyt monelle Koskellakin. Nykyinen apteekkari Kaisa Enkovaara aloitti toimessaan vajaa vuosi sitten 18. toukokuuta. Apteekkari matkustaa Koskelle lähes päivittäin asuinpaikkakunnaltaan Turusta ja vakuuttaa olevansa tyytyväinen paikkakunnalle tuloonsa.

– Apteekkiala on aika mielenkiintoinen, mutta hyvin viranomaisvalvottu. Noin kerran kuukaudessa julkaistaan haettavat apteekit ja viranomainen valitsee hakijoista sopivimman. Minulle Koski sopii hyvin, sillä se täytti perusehtoni: halusin maaseudulle, mutta korkeintaan tunnin matkan päähän Turusta. Koski on eläväinen paikkakunta ja täällä on tekemisen meininki.

Enkovaara seuraa mielenkiinnolla parhaillaankin käynnissä olevaa keskustelua lääkkeiden myynnin siirtämisestä päivittäistavarakauppoihin. Oma näkemys on kuitenkin varovainen.

– Aihe nostaa päätään aika ajoin. Apteekkisysteemissä on varmasti kehitettävää, mutta koska järjestelmä on osa terveydenhuoltoa, kyse ei ole vain lääkkeiden myyntipaikan vaihtumisesta. Apteekista saa ilman ajanvarausta terveydenhuollon ammattilaisten neuvontapalvelua, jota ei mikä tahansa kauppa voi tarjota. Sitä paitsi neuvontatarve vain lisääntyy, kun terveyspalvelujen saanti paikkakunnilla hankaloituu. Siksi asiantuntevat apteekit ovat tärkeitä.

Omaa apteekkiaan Enkovaara aikoo kehittää harkiten. Erityisesti pienellä paikkakunnalla on oltava tarkkana muutosten kanssa. Niitäkin on toki jo tehty. Kuntalaisille näkyvin muutos on vuoden vaihteessa tehty aukioloaikojen laajennus, jolla haluttiin parantaa työikäisten asiakkaiden palvelua. Myös tuotevalikoimaa mietitään koko ajan.

– Toinen merkittävä uudistus on se, että olemme liittyneet apteekkiketjuun eli Lähiapteekkeihin. Asiakkaille se tarkoittaa esimerkiksi kuukausitarjouksia sekä kahden kuukauden välein postilaatikkoon kolahtavaa asiakaslehteä.

Tilattavat lääkkeet voi ainakin pääsääntöisesti noutaa jo tilausta seuraavana arkipäivänä. Lääkkeiden saatavuudesta puhutaan, mutta yleisesti ottaen tilanne on Enkovaaran mielestä edelleen hyvä.

– Netin apteekki.fi/laakehaku -osoitteesta pystyy tarkistamaan lääkkeiden varastotilannetta Suomen apteekeissa. Mutta paras tapa on varautuminen. Seuraavaa erää kannattaa tulla hakemaan  ajoissa eli noin viikkoa ennen lääkkeiden loppumista.

Enkovaara vaikuttaa tyynen tyytyväiseltä uudehkoon apteekkiinsa ja antaa kiitosta henkilökunnalleen. Yhteishenki on hyvä ja kun yksikkö on pieni, tietokin kulkee hyvin. Hän muistuttaa vanhasta viisaudesta, jonka mukaan henkilökuntakokemus näkyy nopeasti asiakaskokemuksessa. Ja huikkaa vielä, että apteekkiin voi tulla myös vain juttelemaan, vaikka mitään sairautta ei olisikaan.

– Emmehän me muuten tiedä, mitä ihmiset haluaisivat. Tulkaa kertomaan!