Yhteystiedot

Talolan koulu

Arkkilantie 2
31500 Koski Tl

Puhelinnumerot

Opettajainhuone
(02) 484 1660

Kanslia/rehtori
(02) 484 1089
Rehtori 044 484 1089

Talola gsm 044 7441160

Keittiö (02) 484 1983

Sähköpostit:
talolan.koulu(at)koski.fi

opettajat:

1 Maarit Isotalo

2a Annikka Savela-Kirjonen

2b Taija Caselius

3 Hanna-Kaisa Smolander

4a Liisa Koisaari

4b Marika Honkala

5a Auli Rintala

5b Johanna Kurppa

6 Heikki Mulo

PR1 Satu Smolander

EO Satu Hallongren

koulunkäynninohjaajat:

Eija-Liisa Kulo, Kirsi Laukkanen ja Mari Valkoma


etunimi.sukunimi(at)koski.fi

Talolan tapahtumat

Koulumme historiaa

Vuonna 1870 suositteli Turun ja Porin läänin kuvernööri C. M. Creutz Kosken kuntakokoukselle kansakoulun perustamista. Aihe oli houkutellut paikalle runsaasti väkeä. Asiasta keskusteltiin ja lopuksi äänestettiin. Äänin 624-327 kuntakokous päätti olla rakentamatta koulua. Kuvernööri lausui tällöin surkuttelevansä pimeydessä elävien kuntalaisten tilaa, mikä ei tietysti enää asiaa auttanut.

Vain kuukautta myöhemmin koulun perustaminen otettiin esille seurakunnan kirkonkokouksessa, mutta senkin osaanottajat ilmoittivat, ettei heillä ollut varaa kustantaa tällaisia kouluja ja ettei niitä tarvita, kun tähänkin asti on ilman toimeen tultu. Päätös ei kuitenkaan ollut yksimielinen, vaan 12 osaanottajaa merkitytti pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä.

Yritykset kansakoulun aikaansaamiseksi eivät jääneet tähän. Herastuomari Israel Hemberg, luutnantti Claes de Pont, rusthollari Juho Heikinpoika ja Heikki Efraiminpoika Liipola, maakauppias C. G. Penttinen sekä talolliset Gabriel Löyhä ja Wilhelm Joonaanpoika Ali-Kattelus rakensivat seuraavina vuosina omalla kustannuksellaan Hembergin omistaman Hyvösen tilan maalle Talolaan koulurakennuksen ja siihen liittyvän ulkorakennuksen ja mittauttivat koululle tonttimaan, jonka Israel Hemberg vuokrasi v. 1875 koululle 50 vuodeksi neljällä markalla vuodessa.

Kun kuntakokouksessa 18. 5. 1875 kysyttiin, haluaisivatko kuntalaiset vastaanottaa koulun, nousi kysymyksestä suoranainen meteli. "Hyvissä miehissä läsnäolevaiset kuntalaiset, ontuvat ja kuurot, miehet ja naiset vastasivat ei taitavansa ottaa seurakuntaansa yhteistä kansakoulua, eikä sitä myös mieluisesti suoneet että edes yksityisetkään rupeaisivat kysymyksessäolevaa laitosta kannattamaan." Vastustajat voittivat äänestyksen 713-403. Vastustajien perusteina oli, että koulu aiheuttaisi suuria kustannuksia ja vierottaisi lapset ruumiillisesta työstä.

Koulun ystävät eivät lannistuneet, vaan perustivat yhtiön, jonka tuella koulua alettiin pitää. Kouluun ilmottautui ensimmäisenä syksynä 45 oppilasta, joista keväällä 1876 oli jäljellä enää 19. Oppilaita kouluun tuli eri puolilta kuntaa. Ainakin kahdeksan oppilaista oli tyttöjä, vaikka koulu olikin alunperin aiottu vain pojille. Kansakouluun pyrkivältä vaadittiin 10-12 vuoden ikä, sujuva sisälukutaito ja jonkinlainen kristinopintuntemus. Nämä alkeistaidot opittiin joko kotona tai kiertokoulussa.

Koskelaiset tottuivat vähitellen siihen, että kunnassa toimi kuin toimikin kansakoulu. Niinpä kuntakokous päätti jo 31. 7. 1876, että kunnan osa paloviinaverosta annetaan koululle. Lopulta vuonna 1880 kuntakokous päätti yksimielisesti vastaanottaa lahjaksi tarjotun ja jo viisi vuotta toimineen koulun vastaan.

 

Kansakoulu toi oppilaiden elämään monenlaisia uusia asioita. Elämänrytmi poikkesi maalaistalojen periteisestä päivärytmistä. Kouluun oli tultava määräaikaan oli kelloa tai ei. Jo varhain alettin koulussa viettä joulujuhlaa. Vuonna 1877 johokunta päätti hankkia kouluun joulukuusen yhteisillä varoilla. Koulua käytettiin muihinkin juhliin ja raittiusseura järjesti koululla kokouksia ja iltamia.

Kolulun oppilaat olivat alkuaikoina hyvin eri ikäisiä. Keväällä 1884 koulun 53 oppilaasta nuorin oppilas oli yhdeksänvuotias ja vanhin 20-vuotias. Lastenkoulussa oli samaan aikaan 42 7-12-vuotiasta oppilasta. Kansakoulu oli Koskella vielä 1800-luvun puolella vain pienen vähemmistön koulu. Kaikista 7-16 vuotiaista lapsista sitä kävi vuonna1891 vain 8,4%.

1900-luvulle tultaessa syntyi kuntaan tarve rakentaa uusia kouluja, sillä vuonna 1886 annetun asetuksen mukaan yhdellä opettajalla ei saanut olla enempää kuin 50 oppilasta. Kansakoulujen tarkastaja huomauttikin asiasta 1889 Talolan koulun johtokunnalle. Lisäksi vuonna 1898 annettiin piirijakoasetus. Jos jossakin piirissä kouluun ilmoitettiin yli 30 oppilasta, oli sinne perustettava koulu. Koskelle valmistuivat: 1901 Sorvaston koulu, 1903 Harmaan koulu, 1906 Hongiston koulu ja 1915 Kankaan koulu.

Lasten koulupäivät venyivät kävellen, suksilla tai potkukelkalla kulkien niin pitkiksi, että heidän katsottiin jo 1890-luvulla tarvitsevan lämmintä ruokaa kesken koulupäivän. Talolan koulun johtokunta kutsui 10. 12. 1911 koolle oppilaiden vanhemmat keskustelemaan koulukeittolatoiminnan aloittamisesta. Muutamat isät vastustivat hanketta "kynsin hampain", mutta enemmistö vanhemmista kannatti sitä. Koulukeittolatoiminta aloitettiin Talolan koululla keväällä 1914. Ainakin Sorvaston koulun ruokalistalla oli viikottain kaurapuuroa- ja velliä, hernekeittoa, riisivelliä, ohrapuuroa ja perunakeittoa. Ruokailu oli maksullinen, mutta vähävaraiset saivat syöda ilmaiseksi. Ensimmäinen maailmansota tuotti ongelmia kouluruokailun järjestämiselle.

Talolan koulussa lämmittäminen ja alkuaikoina jopa puiden pilkkominen oli oppilaiden tehtävä, mutta lasten arveltiin taitamattomuuttaan tuhlaavan puita ja päästävän lämmöt harakoille, niinpä kouluille palkattiin vuodesta 1906 lähtien lämmittäjät.

Kosken kunnan koululaitos laajeni melkoisesti 1920-luvulla. Syynä siihen oli vuonna 1921 annettu laki, jonka mukaan kaikki 7-13-vuoitiaat lapset olivat oppivelvollisia. Niinpä Koskelle rakennettiin Satopään , Palojoen ja Verhon koulut.

Kansakouluverkosto ulottui 1930-luvun alkuun mennessä Kosken syrjäkulmille asti. Kouluista tuli eräänlaisia kulmakuntien kulttuurikeskuksia ja opettajista usein kulmakuntien keskushenkilöitä, jotka olivat mukana kaikissa tai ainakin hyvin monissa paikallisissa riennoissa, usein niiden alkuunpanijoinakin. Kun sähkön saamista puuhattiin kulmakunnalle, oli opettaja innolla mukana perustamassa muuntajaosuuskuntaa. Kouluopetuksessa painottuivat 1920- ja 1930-luvuilla erityisesti uskonnollis-isänmaalliset näkemykset.

Kosken kunnan koululaitos laajeni sodan päätyttyä nopeasti siirtoväen lasten tullessa kouluihin ja uusien lakien ja asetusten samanaikaisesti pienentäessä luokkakokoja. Kosken koululaitos oli laajimmillaan vuosina 1958-66, jolloin kunnan alueella toimi yhteiskoulu, kansalaiskoulu ja yhdeksän kansakoulua, nimittäin Talolan, Sorvaston, Harmaan, Hongiston, Patakosken, Satopään, Kankaan, Verhon ja Tapalan koulut. Lisäksi kunta omisti yhdessä naapurikuntien kanssa niiden alueella sijainneet Palojoen, Pennin ja Parravahan koulut.

Suurten ikäluokkien jättäessä koulun, syrjäkyläläisten muuttaessa keskustaajamaan ja monien koskelaisten kokonaan pois kunnasta laski myös koulujen oppilasluku. Oppilasmäärän laskiessa alle valtionapuun oikeuttavien rajojen heräsi kysymys koko koulun lakkauttamisesta, mitä koulupiirissä vielä asuneiden lasten vanhemmat tavallisesti vaihtelevalla menestyksellä vastustivat. Koulukuolemat kuitenkin alkoivat 1966, jolloin sekä Parravahan että Palojoen koulut suljettiin, jatkuen aina vuoteen 1995, jolloin lopetettiin Sorvaston koulu. Tämän jälkeen viimeinen jäljelle jäänyt oli Talolan koulu, eli olemme siis palanneet lähtöruutuun. Toisaalta Talolan koulu toiminee tänä päivänä melko toisin kuin syntyessään. Se toimii myös eri rakennuksessa ja eri tontilla kuin edeltäjänsä. 


Teksti on muokaten lainattu kirjasta: Kosken Tl historia kivikaudesta vuoteen 1993; Terhi Nallinmaa-Luoto 



Intra | © 2012-2017 Koski Tl

Voimassa oleva dokumentti on osoitteessa www.koski.fi/talola.
Tämä kopio on ote tulostuspäivän versiosta jatkuvan kehittämisen periaatteen mukaan.